Hei kaikille!
Kello on 7.53 Intian aikaa. Tää on ensimmäinen kerta, kun kirjotan täällä paikan päällä (johtuen hitaasta netistä, mihin yllättäen nopeesti menee hermo). Ensimmäinen viikkokin takana ja töitäkin on tehty tasan viikko. Jonkun verran kaiken näkösiä ajatuksia ja tuntemuksia on muodostunu pääkoppaan, mutta sen jo tässä alkumetreillä sanon, että ilmeisesti kaikki mitä havannoin täällä ympärilläni, kaikki erilaisuus ja kaottisuus ja vielä kerran erilaisuus kotosuomeen verrattuna pakkautuu mulla alitajuntaan, ja todennäköisesti ymmärrän ja aistin ne ehkä vasta kotona..Huomaan sen konkreettisesti siten, että kaikki mitä täällä näen, (ja täällä kyllä näkee asioita, asioita mitä ei haluaisi nähdä) menee vain vilisten ohi. Tiedostan kyllä kaiken, mutta niihin on vaikea reagoida. Sellanen voivoittelu-ilmiö joka ikisestä asiasta ei ole kyllä syntynyt. Mikä on ihan hyvä. Se ei hyödytä ketään eikä mitään.
Tänne ei ole tultu lomailemaan, vaan tekemään töitä koulun ja verkoston nimissä ja oppimaan ylipäänsä elämässä pärjäämistä ja erilaisten ihmisten kanssa olemista. Enkä edes pidäkään tätä minään lomana, pikemminkin tärkeänä tehtävänä itselle ja sille kyvylle ymmärtää maailmaa. Asioiden hyväksyminen on yksi tärkeä oppi. Jos et kykene hyväksymään asioita, miten ne esimerkiksi täällä on, et ole vielä valmis, ja täällä olosta voi tulla aikamoista helvettiä. Tai niin minä ainakin ajattelen. Maassa maan tavalla ja sitä ei voi muuta kuin kunnioittaa.
Mutta syvällisyydet nyt sikseen vaan mitä sitä on tehty sitten tämä ensimmäinen viikko? Pari päivää siinä asetuttiin vain paikoilleen ja käytiin katselemassa nähtävyyksiä ja työpisteitä, minne kukin vaihtolainen alasta riippuen on menossa. Hirmu aurinkoista on ollut ja mielenkiitoista sightseeingeja. Keskiviikkona alkoi sitten työt. Me media-assistentit menimme Jeet Travelille kuvaamaan sinne kaiken näköstä, tietoisku-videoista ehkä netti mainoksiin tai jotan..? Onneksi saatiin välittömästi töihin mentäessämme projekti tehtäväksemme. Ja pari päivää menikin mukavasti kuvatessa ympäri Amritsaria lämpimän auringon alla. Ei se nyt oikeestaan työltä edes tunnu, kun on hommia, mistä pitää ja aika menee kun siivillä. Ja loppupäivät ollaan sitten monesti pyöritty ostokseksissa tai jossain muualla iltaan asti. Että kelepaa!
Laitetaanko jo kuviakin kehiin? No laitetaan!
 |
| Awesomeness..toista kertaa lentokoneessa delhistä amritsariin ja vielä aitiopaikka! |
 |
| Oman hotellihuoneen kohokohta: sängyltä mukavat ikkunamaisemat(kuvia hotellista tulossa myöhemmin) |
 |
| Samalla toimistolla työskenteleviä merkonomeja plus mukava ovimies! |
 |
| Riksassa maakuntamatkailulla |
 |
| Yksi asia mikä siellä ei toimi on liikenne. Se on suoraan sanottuna ihan kaoottista. Autot, mopot, pyörät, hevoset, kissat ja koirat kulkee samalla autotiellä, vastaantulevien kaista on yhtä tabua ja tööttiä jos ei autoilumatkallaan kuule niin joku on tosi pahasti vinossa |
 |
| Töihin kyydin odottelua |
 |
| Kultainen temppeli. Sikhien pyhä paikka. Upea mesta. Ollaan käyty tuolla parikin kertaa viimeviikolla |
 |
| Siellä on päivittäin satoja-ellei jopa tuhansia vierailijoita paikillisista turisteihin, rukoilemassa, tutkailemassa, kylpemässä ja ihan vain rauhoittamassa ajatuksiaan |
 |
| LANGAR on safkailupaikka, missä minusta hienointa on se, että kuka tahansa saa osallistua ruoan tekemiseen, syömiseen ja siivoamiseen. Miten paljon sellainen voi luoda yhteisöllisyyttä ja turvaa. Aivan mahtavaa. |
 |
| Monet tulevat paikkaan nimen omaan rukoilemaan ja saamaan mielenrauhaa |
 |
| Kuvaustiimikin valppaana! |
 |
| Pakistanin rajalla oli eräs päivä tapahtuma, mikä siellä on aina. Porukkaa on ihan älyttömästi. Musiikki soi, juontaja huutaa ja sotilaat esittävät vahvaa olemustaan. Vaikka ulkolainen länkkäri ei tästä riitistä ehkä samanlaisia kiksejä saa, se on kuitenkin paikallisille erittäin pyhä ja tärkeä meno. |
 |
| Jalliawala Bagh. On julkinen muistopuutarha, mikä liittyy vuonna 1919 tapahtuneeseen, brittien armeijan aiheuttamaan Amritsarin verilöylyyn, missä kuoli satoja aseistautumattomia siviilejä. |
 |
| Ennen tämä paikka oli vain kaunis puutarha, kunnes näiden tapahtumien jälkeen sinne rakennettiin muistomerkkejä kunnioittamaan verilöylyssä kuolleita ja myöskin siitä selviytyjiä. |
 |
| Luodin merkkejä. |
Lisää kuvia tulossa taas myöhemmin, samoinkuin tekstiä, kun netti hyväksyy taas toimia. Kuvia on vielä näistäkin paikoista yllinkyllin ja aijon laittaa niitä mahdollisimman paljon, mikäli yhteys, aikataulu ja tietokoneeni sen sallii. Ja tasan viikko oltu kuvaamassa ja editoimassa töissä ja meno vaan jatkuu.
Minä kyllä viihdyn täällä. Ihana kuulla vasta aloittelevana matkailijana muilta, että minä kyllä pärjään täällä. Ei ole tullu pelättyä liikaa tai valitettua liikaa asioista( vielä...)Tämä on mielestäni hieno kaupunki kaikin puolin ja olen ikuisesti kiitollinen tästä kokemuksesta, minkä koulu on minulle antanut.
Ikävöin rakasta miestäni ja perhettäni ja ystäviäni suomessa. Onneksi internetin ihmeellinen maailma mahdollistaa toisinaan niiden näkemisen ja kuulemisen. Siten miten yhteydet toimii.
Mutta palataan astialle taas. Minä lähen tekemään töitä!
