(Spe.edt. #4) Intiassa

Terve taas!

Täällä töissä on parempi yrittää tehdä tätä blogia aamujen lisäks. Nyt ei ole niin paljon avauduttavaa, mutta kuviakin taas senkin edestä. Kolmas viikko täällä häämöttää tänään :) Toisinsanottuna on puolet ajasta oltu täällä. Ja niinkuin siitä jo alussa sanottiin, aika menee täällä tosi nopeasti, pitkistä illoista ja ikävästä huolimatta. Uskon, että lähtiessäni täältä minulla jää ikävä myös tätä paikkaa.

Paljon ollaan käyty täällä sellasissa must-paikoissa, mutta tuntuu, että vielä olisi paljon nähtävää. Vapaa-ajan vietto täällä alkaa kuitenkin samankaltaisuuden takia toisinaan pitkästyttää. Jos kenelläkään on mitään hyviä paikka-ehdotuksia, niin otan vastaan. Ja pitäisi varmaan myös internettiä selata. Ja ollaanhan me matkatoimistosssa töissä, ehkä voisi tiedustella sitä myös sieltä.. :)

Edelleen, hieno paikka! Jos jokin asia joskus ärsyttää tai ahistaa, samoista syistä se on tapahtunut kotonakin.(toivon, ettei tämän reissun jälkeen yhtä paljon)

Ilosena ruokatauolla :)

duckfaceeeee työpoppoo

first meal in India, hyvä!

Alfa one, tuolla me usein pyöritään

Ihania tauluja siellä!<3

Aamupala!

Valentines day! <3

Hotellihuoneesta kuvia:)

Aamupalalla!

Tutustumassa paikkoihin ekoina päivinä, 102v mies!

"Whatever you have received more than others in health, in talents, in ability, in success, in a pleasant childhood, in harmonious condition of home life, all this you must not take as a matter of course. In gratitude for your fortune, you must render in return some sacrifice of your own life for other's lives."

Lisää tekstejä

Pingalwara. Moniosainen alue rahattomille, kodittomille ja sairaille ihmisille. Se on käsittääkseni perustettu hyvätahtoisten ja avokätisten vapaaehtoisten avulla. Kävimme siellä ekalla viikolla.

Siellä on eri osastoja. Miehille, naisille ja lapsille on omat osastot.

(Spe.edit. #3); Intiassa

Hei kaikille!

Kello on 7.53 Intian aikaa. Tää on ensimmäinen kerta, kun kirjotan täällä paikan päällä (johtuen hitaasta netistä, mihin yllättäen nopeesti menee hermo). Ensimmäinen viikkokin takana ja töitäkin on tehty tasan viikko. Jonkun verran kaiken näkösiä ajatuksia ja tuntemuksia on muodostunu pääkoppaan, mutta sen jo tässä alkumetreillä sanon, että ilmeisesti kaikki mitä havannoin täällä ympärilläni, kaikki erilaisuus ja kaottisuus ja vielä kerran erilaisuus kotosuomeen verrattuna pakkautuu mulla alitajuntaan, ja todennäköisesti ymmärrän ja aistin ne ehkä vasta kotona..Huomaan sen konkreettisesti siten, että kaikki mitä täällä näen, (ja täällä kyllä näkee asioita, asioita mitä ei haluaisi nähdä) menee vain vilisten ohi. Tiedostan kyllä kaiken, mutta niihin on vaikea reagoida. Sellanen voivoittelu-ilmiö joka ikisestä asiasta ei ole kyllä syntynyt. Mikä on ihan hyvä. Se ei hyödytä ketään eikä mitään.

Tänne ei ole tultu lomailemaan, vaan tekemään töitä koulun ja verkoston nimissä ja oppimaan ylipäänsä elämässä pärjäämistä ja erilaisten ihmisten kanssa olemista. Enkä edes pidäkään tätä minään lomana, pikemminkin tärkeänä tehtävänä itselle ja sille kyvylle ymmärtää maailmaa. Asioiden hyväksyminen on yksi tärkeä oppi. Jos et kykene hyväksymään asioita, miten ne esimerkiksi täällä on, et ole vielä valmis, ja täällä olosta voi tulla aikamoista helvettiä. Tai niin minä ainakin ajattelen. Maassa maan tavalla ja sitä ei voi muuta kuin kunnioittaa.

Mutta syvällisyydet nyt sikseen vaan mitä sitä on tehty sitten tämä ensimmäinen viikko? Pari päivää siinä asetuttiin vain paikoilleen ja käytiin katselemassa nähtävyyksiä ja työpisteitä, minne kukin vaihtolainen alasta riippuen on menossa. Hirmu aurinkoista on ollut ja mielenkiitoista sightseeingeja. Keskiviikkona alkoi sitten työt. Me media-assistentit menimme Jeet Travelille kuvaamaan sinne kaiken näköstä, tietoisku-videoista ehkä netti mainoksiin tai jotan..? Onneksi saatiin välittömästi töihin mentäessämme projekti tehtäväksemme. Ja pari päivää menikin mukavasti kuvatessa ympäri Amritsaria lämpimän auringon alla. Ei se nyt oikeestaan työltä edes tunnu, kun on hommia, mistä pitää ja aika menee kun siivillä.  Ja loppupäivät ollaan sitten monesti pyöritty ostokseksissa tai jossain muualla iltaan asti. Että kelepaa!

Laitetaanko jo kuviakin kehiin? No laitetaan!

Awesomeness..toista kertaa lentokoneessa delhistä amritsariin ja vielä aitiopaikka!

Oman hotellihuoneen kohokohta: sängyltä mukavat ikkunamaisemat(kuvia hotellista tulossa myöhemmin)

Samalla toimistolla työskenteleviä merkonomeja plus mukava ovimies!

Riksassa maakuntamatkailulla

Yksi asia mikä siellä ei toimi on liikenne. Se on suoraan sanottuna ihan kaoottista. Autot, mopot, pyörät, hevoset, kissat ja koirat kulkee samalla autotiellä, vastaantulevien kaista on yhtä tabua ja tööttiä jos ei autoilumatkallaan kuule niin joku on tosi pahasti vinossa

Töihin kyydin odottelua

Kultainen temppeli. Sikhien pyhä paikka. Upea mesta. Ollaan käyty tuolla parikin kertaa viimeviikolla

Siellä on päivittäin satoja-ellei jopa tuhansia vierailijoita paikillisista turisteihin, rukoilemassa, tutkailemassa, kylpemässä ja ihan vain rauhoittamassa ajatuksiaan

LANGAR on safkailupaikka, missä minusta hienointa on se, että kuka tahansa saa osallistua ruoan tekemiseen, syömiseen ja siivoamiseen. Miten paljon sellainen voi luoda yhteisöllisyyttä ja turvaa. Aivan mahtavaa.

Monet tulevat paikkaan nimen omaan rukoilemaan ja saamaan mielenrauhaa

Kuvaustiimikin valppaana!

Pakistanin rajalla oli eräs päivä tapahtuma, mikä siellä on aina. Porukkaa on ihan älyttömästi. Musiikki soi, juontaja huutaa ja sotilaat esittävät vahvaa olemustaan. Vaikka ulkolainen länkkäri ei tästä riitistä ehkä samanlaisia kiksejä saa, se on kuitenkin paikallisille erittäin pyhä ja tärkeä meno.

Jalliawala Bagh. On julkinen muistopuutarha, mikä liittyy vuonna 1919 tapahtuneeseen, brittien armeijan aiheuttamaan Amritsarin verilöylyyn, missä kuoli satoja aseistautumattomia siviilejä.

Ennen tämä paikka oli vain kaunis puutarha, kunnes näiden tapahtumien jälkeen sinne rakennettiin muistomerkkejä kunnioittamaan verilöylyssä kuolleita ja myöskin siitä selviytyjiä.

Luodin merkkejä.

Lisää kuvia tulossa taas myöhemmin, samoinkuin tekstiä, kun netti hyväksyy taas toimia. Kuvia on vielä näistäkin paikoista yllinkyllin ja aijon laittaa niitä mahdollisimman paljon, mikäli yhteys, aikataulu ja tietokoneeni sen sallii. Ja tasan viikko oltu kuvaamassa ja editoimassa töissä ja meno vaan jatkuu.
Minä kyllä viihdyn täällä. Ihana kuulla vasta aloittelevana matkailijana muilta, että minä kyllä pärjään täällä. Ei ole tullu pelättyä liikaa tai valitettua liikaa asioista( vielä...)Tämä on mielestäni hieno kaupunki kaikin puolin ja olen ikuisesti kiitollinen tästä kokemuksesta, minkä koulu on minulle antanut.
Ikävöin rakasta miestäni ja perhettäni ja ystäviäni suomessa. Onneksi internetin ihmeellinen maailma mahdollistaa toisinaan niiden näkemisen ja kuulemisen. Siten miten yhteydet toimii.

Mutta palataan astialle taas. Minä lähen tekemään töitä!

I was there (Spe.edt. #2); Intiassa

Kello on 5.39 aamulla. Kotioleskelua jälellä 2 tuntia, 20 minuuttia. Ei oo paljon aikaa, kun pitää lähteä. Ja musta tuntuu, etten oo saanu pakattuakaan ku vasta puolet. Tai musta ehkä vaan tuntuu siltä. Itseasiassa nyt kun mietin,  niin siellä saattaa olla vieläkin aivan liikaa tavaraa. Ja pelottaa vielä et jotain tosi tärkeää unohtuu..

Mutta viimestä kahvia kuppia juodaan viimeisen kerran tällä koneella, tällä sohvalla kuukauteen. Kaikki, mitä ehdin aamulla nyt tehdä, on viimeinen kerta. Kyllä mua vähä rehellisesti sanottuna pelottaa, tai siis jännittää, että missä sitä ollaan parin päivän päästä. Kaukana täältä. Hemmetti, mie oon kohta Etelä-Aasiassa!!



Ihanaa kun kaikki meikit ja hiustuotteet jää kotiin, eikä varsinaista laittautumista koko kuukauteen! Ja luvan kanssa saa oleskella pääsäntöisesti pussihousuissa ja isoissa paidoissa :)

Ekana olis tänään suunta junalla Lappeenrantaan, sieltä otetaan auto, jolla mennään helsinkiin ja yövytään siellä :) sunnuntaina sit klo 18 lentokentälle..hui! Onneks mies tulee mukaan <3

En osaa sanoo vielä yhtään enempää. Ajatukset on ihan sekaisin. Palataan asiaan myöhemmin lisää! :)

Sp.edt. #1 ; Intiassa

Se olis lähtö vaihtoon tossa kahden viikon päästä. Vähän alkaa jo karjalan tyttöä jännittämään. En oo ollu pohjoismaita kauempana ennen.. Pahin pelko on onneks lähteny, ku tää matka alkaa lähestyä ja se alkaa tuntua todelliselta päivä päivältä enemmän. Olen enemmän kuin innoissani. Kuukaus pitäis tehdä töitä, täysin eri ympäristössä, täysin eri kulttuurissa. Avoin mieli on avain-sana. Teen tästä erityispostauksen, koska tämä on tärkeä asia elämässäni. Tavoitteeni on ollut pienestä asti matkailla maailmalla. Päästä näkemään ja kokemaan asioita. Huomaamaan, että maailma, jossa minä olen elänyt viimeiset 22 vuotta, onkin vain sadasosa tästä kaikesta, miten ihmiset ovat täyttäneet tän maapallon.
Vielä lähempänä lähtöä lisää tunnelmia!:)

Siinä on lentolippunen :>

Madventuresin pojat o huippuja ja nää on tosi hyviä kirjoja! näitä on lueskeltu

Joululomalla

Toiset pigujoulut!

Beer pong. Sitä huudon määrää aina kun pallero tipahti mukiin!

plöplöplö